Lähijunavitutus
Ensinnäkin kututtaa, etten ole kiireiltäni saanut kirjoitettua yhtään vitutusta moneen päivään.
Pääkaupunkiseutu on ehkä kaikkein otollisinta seutua ärsytysten löytämiseen, onhan ensinnäkin ympärillä määrällisesti enemmän keskenkasvuisia kakaroita: nuoria ja vanhoja. Todellinen sapetuspesäke on lähijuna, varsinkin jos se suuntaa johonkin ah niin mukavaan itäsaksalaislähiöön.
Ympärillä häärää kunnon lauma teinejä, joiden vittu-sanojen välistä voi silloin tällöin löytää oikeita lauseitakin, joiden aiheena on yleensä kuka on aiempana iltana lyönyt ketä pullolla päähän ja kuka oksentanut minnekin. Onneksi minun ei tarvitse istua näiden teinien lähellä, sillä se on mahdotonta: keski-ikäinen nainen ja nuorehko mies ovat kaksistaan valloittaneet kaikki lähellä olevat kuusi penkkiä. Sillä kyllähän nyt yksi ihminen vähintään kolme istumapaikkaa tarvitsee.
Samalla osastojen välinen kolksuttaa ja hakkaa seiniä, koska siitä kulkeneet ihmiset eivät ole jaksaneet sulkea sitä. Kaiken tämän jälkeen sitä on jopa iloinen kun saa astua junasta ulos - vaikka sitten joutuisikin astumaan Vantaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti