Välikalikkavitutus
Kaupassa käyminen on sinänsä jo rasittavaa. Kun on paikallisessa hypremarketissa onnistunut ensin pujottelemaan riitelevien lapsiperheiden läpi sadan metrin matkan ruokaosastolle, kärsivällisyyden merkkivalo paistaa punaisuuttaan sen vähetessä kohti loppuaan.
Mutta vielä ei ole päästy sapetuksen perimmäiselle äärelle. Sen kaupat säästävät ihan vihoviimeiseen hetkeen. Täten vitutus sijoittuu hetkeen, jolloin marketista poistutaan.
Nimittäin kassalla asioimisen hetkeen. Samalla kun sitä yrittää latoa kumiselle hihnalle einestä eineksen perään, kassatäti tai -setä päättää jättää asiakkaiden ostoksia erottelevan välikalikan viereensä heittämättä sitä telineen perälle. Vielä en ole nähnyt niin heikkoa kassaa tai niin painavaa kalikkaa, että sen vierittäminen asiakkaan lähelle olisi ollut mahdotona. Kalikka tykkää, että sitä heitetään, eikö vain?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oli pakko liittyä ihan jo nimen perustella.
VastaaPoistaSaatiin nimittäin ala-asteen veistotunnilla jälki-istuntoa hokemalla muavituttia! VÄÄRYYS ja kyllä sillon mua vitutti muavitutit.